sunnuntai 25. helmikuuta 2018

HÄÄKUVISSA JENNI & TIMO


Moikka!


Helmikuun 10. päivä kävin kuvaamassa koko päivän mittaiset kuvaukset Vihannissa. Aloitettiin kuvaukset ennen vihkimistä hääpotreteilla kirkon ympäristössä. Pakkasta oli melko paljon, mutta pienten lämmittelytaukojen kanssa saatiin kuvat onnistuneesti kuvattua! Alla muutama otos Jennistä ja Timosta.

Ps! Näissä kuvissa ensimmäistä kertaa käytössä uusi vesileimani. Pyrin tuomaan selkeyttä ja visuaalisuutta hieman lisää verrattuna edelliseen. Mitä pidätte?



Kuvauskeikoilta syntynyttä materiaalia voi seurata Instagramissa @vktiiajuutinen ja Facebookissa Valokuvaaja Tiia Juutinen.

torstai 8. helmikuuta 2018

MITÄ KUULUU VALOKUVAAJAN TYÖHÖN?

Moikka!

Kävin yhtenä päivänä Googlessa tutustumassa, millaista keskustelua herättää valokuvaajan ammatti. Vastaukseksi sain paljon tämän alan osaajien tekemiä tekstejä juurikin siitä, mutta huomioni kiinnitti muutamat löytämäni foorumikeskustelut. Yllätyin siitä, miten helppona ja välillä myös "turhana" tätä ammattia joskus pidetään. Siitä jälleen inspiroituneena ajattelin kirjoitella omia ajatuksia tästä ammatista nyt tänne oman blogini puolelle.



Totta on se, että valokuvaajan töitä voi osaamisen puolesta tehdä ilman koulutusta, toisin on monissa ammateissa. Poikkeavan tästä tekee kuitenkin se, että omaa visuaalista silmää ei saa koulutuksilla tai kursseilla. Sen joko omistaa, tai sitä voi kehitää jatkuvasti paljon kuvaamalla.

Tähän työhön liittyy paljon teknistä osaamista. Nykyään kamerat tarjoavat äärettömän paljon erilaisia mahdollisuuksia kuvaamiseen. En varmasti ole ainoa, joka on kuullut että "sehän on vain napin painamista". Tuon väittämän voisi korjata niin, että se napin painaminen on viimeinen asia, joka tehdään kaiken muun jälkeen. Sillä vain otetaan kuva, jonka rakennat kameran muiden toimintojen (..ja niiden muiden nappien) avulla.



Tekninen osaaminen ei rajoitu vain kameran käyttöön. Studiokuvaaminen voi parhaimmillaan vaatia hyvää sähköopin osaamista mm. studiovalojen käytön kanssa. Valokuvaamisen sijaan useimmiten eniten aikaa tässä ammatissa ottaa tietokone. Kun kuvaaminen päättyy, jatkuu työ edelleen tietokoneelle kuvankäsittelyn muodossa. Tuolloin käyttöön otetaan eri ohjelmistot, joilla kuvat käsitellään ja viimeistellään valmiiksi. 


Kuvankäsittely on muutakin kuin kirkkauden säätöä ja kontrastin lisäämistä. Yhden kuvan käsittely voi ottaa aikaa hyvinkin puolesta tunnista useampiin tunteihin, riippuen lopullisesta kuvasaldosta ja siitä, mitä asiakas on toivonut.


Tilannetaju ja nopeus reagoida ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä. Valokuvaajana et aina saa toista mahdollisuutta. Jos häitä kuvatessa esimerkiksi sormusten vaihto menee ohitse, voit vain keskittyä entistä tarkemmin seuraaviin tilanteisiin. Jatkuva tarkkana pysyminen ja keskittyminen kuormittavat henkisesti paljon. Se onkin yksi suurin tekijä, joka tekee omalla kohdallani esimerkiksi kymmenen tunnin mittaisesta työpäivästä todella raskaan. Ei fyysisyytensä, vaan henkisen valmiustilan vuoksi.

Kun asiakas ottaa valokuvaajaan yhteyttä ja kuvaukset lyödään lukkoon, on valokuvaajan työ jo hyvin vauhdissa. Yhden asiakkaan kanssa työ saattaa kestää useista päivistä viikkoihin. Minulla on käytössä suunnittelupalaveri, joka pidetään hyvissä ajoin ennen kuvauksia. Lisäksi valmistaudun kuvauksiin etsimällä inspiraatiota ja valmistelemalla kuvauskalusto kuntoon. Se sisältää esimerkiksi kennon puhdistamisen, akkujen lataamisen, objektiivien ja muiden lisätarvikkeiden valitsemisen ja kuvauslaukun pakkaamisen. Lisäksi tyhjennän ja alustan muistikortit. Näihin liittyen yleinen käytäntö on pitää työtarvikkeet toimintakunnossa ja huoltaa ne tarvittavin ajoin.


Fyysisesti tämä työ ei mielestäni ole rasittavaa, jos pitää fysiikasta huolta jatkuvasti. Tämä kuormittaa lihaksia ja luo jännitteitä todella paljon. Siihen vaikuttaa kuvaustilanteissa jatkuva liikkuminen ja haastavat asennot. Tuntien vietto tietokoneen äärellä kuvia käsitellen vaikuttaa selkään jatkuvalla syötöllä. Lisäksi mahdolliset pitkät työmatkat kuormittavat, ja vaativat lepoa. Tämän vuoksi onkin tärkeää ennaltaehkäistä pysyviä vaivoja (esimerkiksi niska- ja hartiaseutu, selkä) venyttelemällä ja pitämällä omasta ryhdistä huolta. Toisin kuin voisi kuvitella, on tämä pitkässä juoksussa melko fyysinen työ.


Toistaiseksi valokuvaajan työ on melko tuntematon käsite monille. Siksi on hyvä tuoda tietoisuuteen sen todellisia haasteita. Jokaisessa ammatissa kuulee varmasti jossakin vaiheessa vähättelyä, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa omaan työsuoritukseen. Sellaisissa hetkissä on hyvä tiedostaa oma ammattitaito ja antaa sen tehdä vaikutus muihinkin.

Millaisia ajatuksia sinulla herää valokuvaajan työstä? Oletko esimerkiksi toiminut kuvaajan kanssa, tai oletko itse sellainen?