torstai 17. tammikuuta 2019

TALVEN ENSIMMÄISET HÄÄKUVAUKSET 💍❄

Joulukuun 7. oli talven ensimmäiset hääkuvaukset. Hääpotreteille valikoitui upeat lumen peittämät maisemat Kiimingin Koitelissa. Keli oli mitä mainioin, kun aurinko heijasti valoaan sopivan pilvipeitteen takaa. Pakkasta oli jonkin verran, joten hyvällä sykkeellä saimme kuvat tehokkaasti kuvattua.

Talvella kuvattaessa kiinnitän entistä enemmän huomiota kuvauksen tehokkuuteen. Tutustun kuvauspaikkaan ennalta, ja pyrin päättämään kuvauslokaatiot mahdollisimman tarkasti etukäteen. Toki pieniä muutoksia yleensä aina tulee, kun ideoita pulpahtelee mieleen ja asiakas esittää omat ajatuksensa kuvauksesta. Alla seitsemän otosta tästä ihanasta parista.  Kuvaus kesti yhteensä noin 20 minuuttia, ja kuvasimme kuudessa eri miljöössä.

torstai 10. tammikuuta 2019

MITÄ JÄI KÄTEEN VUODESTA 2018? 💭

Viime vuosi lähti liikkeelle jännittävien ja uusien asioiden äärellä. Joskus yhdestä asiasta syntyy usean tapahtuman ketju, ja kun ollaan uusien asioiden äärellä, seuraa siitä usein myös stressiä. Sekä huonoa, mutta myös hyvää sellaista! Muun muassa siitä on minun kulunut vuosi koostunut.
Tammikuu - hyvä kuukausi aloittaa jotain uutta. Y-tunnukseni tuli voimaan tammikuun 10. päivä, ja niin minusta tuli kevytyrittäjä! Vaikka suvussani tai lähipiirissäni ei oikeastaan yrittäjiä ole ollut, jostain syystä olen aina ihaillut itse itsensä työllistäviä ihmisiä. Be the woman you needed as a girl - loistava lause, jota parhaani mukaan yritän seurata. Ensimmäinen vuosi on kaikkiaan sujunut hyvin, ja epäilykseni sekä pelot ovat karisseet. On normaalia välillä ajatella, että mitä jos tämä ei kannatakaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämä on riskejä varten. Jos niitä ei ota, voi jäädä jostain suuresta paitsi. Vuonna 2018 yrittäjyys antoi minulle niin paljon enemmän, kuin otti.



Helmikuussa koin yhden vuoden jännittävimmistä hetkistä, nimittäin autokoulu. Myönnettäköön, että autoa osasin kyllä ajaa jo ennen autokoulun aloittamista. Suurimman stressin siihen toi suorituspaineet - jos joskus, niin silloin perfektionisti nosti päänsä esiin! Sen sijaan että olisin pelännyt ajavani jonkun ihmisen päälle tai kolaroivani auton, pelkäsin sen sammumista. Niin naurettavalta kuin tuo ajatus nyt tuntuukin. :D Olihan se nyt aivan hirveä tilanne, kun onnistuin sammuttamaan auton tasa-arvoiseen risteykseen. Aiemmat  onnistuneet suoritukset unohtuivat hetkeksi aivan täysin, ja itsevarmuus karisi silmissä. Tuolloin asuin Torniossa, ja suoritin autokouluni myös siellä. Samoihin aikoihin teimme muuttoa Ouluun, jolloin autokoulu keskeytyi. Jännitys lähenevästä inssistä pyöri mielessä paljon, kun autokoulu venyi puolella vuodella aina helmikuuhun 2018 saakka. Yrittäjyyden aloitettuani otin itseäni niskasta kiinni, enhän minä voi tehdä valokuvaajan keikkaluonteista työtä ilman ajokorttia. Helmikuussa suoritin loput ajotunnit, ja inssi meni ensimmäisellä läpi. Autokoulun aikaan elin yhtä elämäni stressaavinta aikaa, ja nyt lähes vuotta myöhemmin nauran koko jutulle. Elämä opettaa, vai miten se meni.




Alkuvuosi jatkui isojen asioiden äärellä. Maaliskuussa oli yhteishaku Oulun Ammattikorkeakoulun medianomi-linjalle. Sinne pääseminen on yksi isoimmista haaveistani edelleen, sillä 2018 en sisään päässyt. Jälleen yksi asia, jossa perfektionistini kaivautui ulos. Kahteen edellisistä kouluistani olin päässyt ensimmäisellä yrittämällä, joten alitajuntaani oli muodostunut oletus siitä, että totta kai pääsen sisään. Tipuin joukosta jo ensimmäisen vaiheen jälkeen, ja vaikka koen edelleen hakutehtävän olleen minulle todella haastava, opetti koko tilanne paljon nöyryyttä. Sen avulla käänsin asian positiiviseksi, ja tilanne antoi minulle jotain sen sijaan, että se olisi ottanut.

Psykologian oppiminen. Asia, jolle ei voi asettaa päätepistettä, mutta alkamispisteen voi. Alkuvuosi aiheutti minulle stressiä, tunnetta jota en ollut sellaisina määrinä aiemmin kokenut. Olotila oli verrattavissa samaan tunteeseen, niin kuin jotain olisi unohtunut tai jäänyt tekemättä. Mitä jos en menesty valokuvaajana? Miten saan ihmiset kiinnostumaan minulle tärkeästä asiasta? Pääsenkö opiskelemaan medianomiksi, mitä jos en? Mielessä pyöri kokoajan asioita, joiden edessä en ollut aiemmin ollut. Osaksi silloiset ajatukseni kertoivat itseluottamuksesta, johon halusin muutoksen. Loppujen lopuksi se on asia, johon ei voi kukaan muu kuin itse vaikuttaa. Psykologiaan ja mielen hyvinvointiin sekä elämänkatsomukseen perehtyneet oppaat löysivät kirjahyllyyni. En ole koskaan tykännyt kirjojen lukemisesta, mutta lukemani kirjamäärä kertoo intohimostani asiaa kohtaan. Olen välillä ääneen miettinyt psykologian ammatillista opiskelua töideni ohessa.


Toukokuu oli tavallista lämpimämpi, koskaan aiemmin en ole heittänyt talviturkkia niin aikaisin. Kauan aiemmin varattu Rodoksen matka oli sijoitettu toukokuulle. Kierrettiin pohjoisosan hienoimmat nähtävyydet, joihin kuuluu esimerkiksi perhoslaakso, Anthony Quinn Bay ja Prasonisin uimaranta, jossa Egeanmeri ja Välimeri yhdistyvät. Näiden hienojen kohteiden lisäksi pääsin kokemaan Rodoksen myös mereltä päin. Vuokrasimme yhdessä veljeni kanssa moottoriveneen, jolla pääsimme liikkumaan kahdestaan barrakudia Välimerellä pyytäen. Ankkuroimme veneen pienelle kallioiden ympäröimälle lahdelle, ja hyppäsimme uimaan. Vesi oli todella kirkasta, ja sitä näkyi allamme kymmeniä metrejä. Tuolla reissulla ajoin moottoriveneellä ensimmäistä kertaa ja päätin, että tulevaisuudessa tullaan sellainen tästäkin taloudesta löytämään. Tästä tyhjänpyytäjien kalastus- ja uintireissusta tulikin koko vuoden varmasti hienoin kokemukseni.




Panostin alkukesästä retkeilyvarusteisiini, ja tein muutamia reissuja Syötteen autiotuville. Ulkona liikkuminen on vienyt kyllä ihan mukanaan tänä vuonna, uskoisin että lopullisesti. Retkeily tarjoaa sellaisia elämyksiä, joita ei oikein rahalla saa. Metsään lähtö on opettanut tietynlaista vaatimattomuutta, mutta tarjonnut myös paikan fyysiseen ja henkiseen rentoutumiseen. Yksi kesän kohokohdistani onkin kavereideni kanssa tehty reissu autiotuvalle, jolloin pääsimme saunomaan metsän keskellä. Pelkästään ajatuskin siitä saa heti haluamaan takaisin!



Kesän aikana kuvasimme ensimmäisen yhteisen häävideon avopuolisoni kanssa. Häitä ollaan taltioitu yhdessä aiemminkin, mutta tyyli on ollut etsinnässä. Sen löysimme lopulta koko päivän mittaisista videoinneista, joista teemme muutaman minuutin mittaisen koostevideon hääparin toiveiden mukaan. Tämän lisäksi olen etsinyt tapaa, jolla saisin videokuvauksen aktiiviseksi osaksi työnkuvaani valokuvaamisen rinnalle. Syyskuussa sain kuin pyynnöstä loistavan tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Minulle tarjottiin videokuvaajan ja editoijan freelancer-työtä Kokemuksia.fi:ltä. Sain heistä itselleni asiakkaan, ja teen videokuvauksia kuukausittain pääsääntöisten valokuvauskeikkojeni ohella. Töiden puolella tämä on ehdottomasti isoin muutos kuluneena vuonna.



Loppuvuodesta harraste-valokuvaamiseni sai uuden mausteen, kun sovin yhteistyön North Outdoorin kanssa. He valmistavat erilaisia merinovillatuotteita, jotka ovat mullistaneet oman ulkona viihtymiseni. Olen aiemmin lyhyesti maininnut blogissani valkosormisuudesta. Kyse on siis siitä, että minun tapauksessa erityisesti sormeni paleltuvat todella helposti lähes tunnottomiksi, yleensä noin 10°c asteen kohdalta alaspäin. Tähän iän kanssa mahdollisesti häviävään ongelmaan sain kuitenkin ratkaisun tämän yhteistyön myötä. Heidän tuotteillaan olen onnistunut välttämään sormien palelun, tai ainakin siirtämään sitä moninkertaisesti verrattuna aiempaan. Vaikka heidän imago ja tuotteet ovat muutenkin mieleeni, on suurimman vaikutuksen tehnyt ehdottomasti niiden toimivuus. Se taas on yksi ehto sille, millaisten yritysten kanssa haluan yhteistyötä tehdä. Heidän tuotteita kuvatessa on päässyt kokemaan monia inspiroitumisen hetkiä.


Tiivistettynä, näin jälkikäteen ajateltuna 2018 oli melkoinen tekemisen vuosi. Paljon uusia kokemuksia, mutta myös oppimista ja uusia tavoitteita. Uusi vuosi on kerennytkin jo startata, joten tästä innolla katsomaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan!

perjantai 30. marraskuuta 2018

TÖITÄ, HYVINVOINTIA JA UUSI YHTEISTYÖKUMPPANI 🧤⛺️📷

Moi!

Syksy on kulunut hyvin ja nopeasti. Tänä vuonna olen kiinnittänyt jostain syystä erityisen paljon huomiota pimeneviin päiviin, hyvällä tavalla tosin! Olen huomannut, että asian selkeä tiedostaminen motivoi lähtemään vielä valoisan aikaan ulkoilemaan, ja koneella tehtävät työt voi hyvin jättää hetken myöhemmälle.

 Mielenkiinto ja inspiraatio terveelliseen ruokavalioon nostaa päätään jälleen, vaikka ei sen suurempia repsahduksia olekaan tapahtunut. Minulle ennestään tuntemattoman, terveellisiin elämäntapoihin suuntautuvan tv-sarjan löytäminen ja ulkoisten tavoitteiden saavuttaminen ovat antaneet kauheasti motivaatiota! Suurin asia minulle tämän syksyn aikana on ollut kuitenkin se, että olen saavuttanut tavoitteeni: selättänyt kaamosväsymyksen. Joka on tietysti seurausta edellä mainituista asioista.




 Työni kameroiden parissa on jatkunut kuten ennenkin. Uusia tuulia on kuitenkin saapunut, ja olen aloittanut freelancerina Kokemuksia.fi videokuvaajana ja editoijana. Halusin pitkään valokuvaamisen rinnalle videoinnin jollain tavalla mukaan, ja tämä tilaisuus tuli kuin tarjottimella eteeni. Olen parin kuukauden verran tehnyt heille kuvaamista ja editointia, ja onhan se nyt ihan älyttömän mukavaa työtä! Joka aamu astelen tietokoneelleni tyytyväisenä siksi, että saan tehdä työtä jota rakastan.


Tyylini valokuvata ja videoida on melko luonnonläheinen. Eräaiheisen materiaalin tuottaminen on hauskaa ja inspiroivaa. Olen jo pidempään miettinyt retkeily-alan yhteistyökumppanin hankkimista, ja alkusyksystä otin yhteyttä North Outdooriin. Ehdotin heille yhteistyötä, ja sain takaisin hyviä ideoita ja toiveita, millä tavalla voisimme lähteä yhteistyötä toteuttamaan. Eilen otimme ensimmäiset konkreettiset askeleet yhteistyötämme, kun paketti heidän tuotteitaan saapui postista. Tutkin valitsemiani tuotteita hetken, ja innostuin alkaneesta yhteistyöstä yhä enemmän. Mahtavia retkiä ja kuvaushetkiä on edessä!



Blogissani on tällä hetkellä teknisiä ongelmia, joiden vuoksi en pysty viimeisimpien julkaisujen kommentteihin tililläni vastaamaan. Jostain syystä Blogger kirjaa minut automaattisesti ulos heti, kun avaan kommenttikentän blogini kautta / hallintapaneelista. Jos jollain on keinoja tähän, niin saa helpata kommentoimalla. :) Millä tavalla sinun syksy on kulunut? ☀