torstai 8. kesäkuuta 2017

VINKKEJÄ HYÖNTEIS- JA ELÄINKUVAAMISEEN

Moikka!

Blogiani pidempään seuranneet & Instagram-seuraajani ovat saattaneet huomata, että harrastan paljon erilaisten hyönteisten, ötököiden, lintujen ja muiden eläinten kuvaamista. Silloin tällöin tulee kysymyksiä koskien sitä, miten saan kuvattua hyönteisiä ja eläimiä niiden lähtemättä karkuun. Tähän liittyen kokosin muutamia vinkkejä, joiden avulla olen itse onnistunut.


Hyönteiset ja pienet ötökät vaativat makro-objektiivin. Sellaisen avulla pääsee tavallista lähemmäksi pieniä kohteita, jotka sitten kuvassa näkyvät isompana. Olen huomannut monilla hyönteisillä olevan tietty "reitti", johon ne liikkuvat säikähtäessään jotain. Esimerkiksi perhosilla on usein 3-4 samaa kohtaa, joihin ne siirtyvät kun huomaavat jonkin häiritsevän niitä. Nämä kohdat selvittääksesi pitää siis kohdetta häiritä jonkin aikaa ja liikkua sen perässä. Tällöin kohde tottuu sinuun ja kameraasi, eikä enää lähde karkuun. Tämä ei tietenkään päde jokaisen hyönteisen ja ötökän kohdalla, mutta toimii silloin tällöin!


Esimerkiksi sudenkorentoja kuvatessa kannattaa olla malttia. Lajista riippuen ne ovat aluksi todella säikkyjä, mutta saattavat vähän ajan kuluttua lentää kädellesi. Tähänkin toimii em. seuraamistaktiikka. Olen kokenut myös avuksi ikään kuin tarjota sudenkorennolle kulkureittiä, eli esimerkiksi pientä oksan palasta, jolle se voi liikkua. Silloin voin nostaa oksalla istuvan sudenkorennon ja sommitella sen esimerkiksi erilaiselle taustalle, jolla haluan sitä kuvattavan.


Joskus houkuttelutaktiikkana toimii ruokkiminen. Tätä kannattaa käyttää vähissä määrin niin, ettei se riko minkäänlaisia sääntöjä, esimerkkinä puistolintujen ruokkiminen. Esimerkiksi leivänmurujen tai siementen tarjoaminen saattaa houkutella paikalle lintuja, oravia tai muita pieniä eläimiä. Tarpeeksi kauan houkuteltuna saattaa esimerkiksi linnut tulla kädelle asti syömään. Yllä olevan kuvan kuvaamishetkellä ruokin sorsia noin 15 minuuttia tarjoten välillä pienen leivänpalan. Lopulta sorsat uskalsivat tulla kädelle saakka syömään, ja jäivät sen jälkeen istumaan laiturille kaveriksi kun kalastin. :-) Luonnon eläinten ruokkiminen liiaksi ei ole suositeltavaa, jotta ne osaavat hankkia ravintoa itsenäisesti tottumatta siihen, että saavat ravinnon ihmisiltä.


Olen kuvannut esimerkiksi kanalintuja yhdessä metsästävän poikaystäväni kanssa. Isompien lintujen kuvaaminen on huomattavasti tavallisia pihalintuja haastavampaa, ja tähän olemme käyttäneet usein apuna houkutuspillejä. Pillitys houkuttelee paikalle lintuja, mutta on myös todella paljon malttia vaativaa hommaa. Siihen sisältyy lintujen mahdollisen oleskelupaikan paikantaminen, pillitys ja odottaminen. Yhden linnun löytäminen saattaa kestää 3h, joskus ne eivät ilmesty ollenkaan. Yhteen kertaan ei siis tässä hommassa kannata todellakaan luovuttaa! Odotus nimittäin palkitsee.


Kun olet löytänyt kuvattavan kohteen, kannattaa toimia hitaasti ja hiljaa. Ennalta voit valmistautua esimerkiksi pukeutumalla mahdollisimman hiljaisiin ja maaston värisiin materiaaleihin, kulkemalla kohdetta kohti kamera valmiiksi kaulalla, poistamalla linssisuojuksen hyvissä ajoin ja kulkemalla mahdollisimman hiljaista reittiä kohti kuvattavaa kohdetta. Tämä pätee toki vähän isompiin kohteisiin kuin hyönteisiin. Kameran kanssa eläintä lähestyminen on yllättävän samalaista kuin metsästys. Tästä taitaakin tulla sana 'camerahunting'.


Epäonnistumiset ovat iso osa hyönteisiä ja eläimiä kuvattaessa. Varsinkin alussa homma tulee varmasti kaatumaan, mutta harjoittelemalla ja tarkkailemalla kehittyy nopeasti. Turhautumista kannattaa välttää, sillä onnistumiset odottavat kokoajan. Itseäni motivoi ajatus jonkin kohteen saamisesta kameralle huolimatta siitä, että sen liikkeitä ja ajatuksia ei voi 100% ennalta tietää. Tästä syystä onnistuminen tuntuu todella hyvältä!

2 kommenttia: