torstai 8. helmikuuta 2018

MITÄ KUULUU VALOKUVAAJAN TYÖHÖN?

Moikka!

Kävin yhtenä päivänä Googlessa tutustumassa, millaista keskustelua herättää valokuvaajan ammatti. Vastaukseksi sain paljon tämän alan osaajien tekemiä tekstejä juurikin siitä, mutta huomioni kiinnitti muutamat löytämäni foorumikeskustelut. Yllätyin siitä, miten helppona ja välillä myös "turhana" tätä ammattia joskus pidetään. Siitä jälleen inspiroituneena ajattelin kirjoitella omia ajatuksia tästä ammatista nyt tänne oman blogini puolelle.



Totta on se, että valokuvaajan töitä voi osaamisen puolesta tehdä ilman koulutusta, toisin on monissa ammateissa. Poikkeavan tästä tekee kuitenkin se, että omaa visuaalista silmää ei saa koulutuksilla tai kursseilla. Sen joko omistaa, tai sitä voi kehitää jatkuvasti paljon kuvaamalla.

Tähän työhön liittyy paljon teknistä osaamista. Nykyään kamerat tarjoavat äärettömän paljon erilaisia mahdollisuuksia kuvaamiseen. En varmasti ole ainoa, joka on kuullut että "sehän on vain napin painamista". Tuon väittämän voisi korjata niin, että se napin painaminen on viimeinen asia, joka tehdään kaiken muun jälkeen. Sillä vain otetaan kuva, jonka rakennat kameran muiden toimintojen (..ja niiden muiden nappien) avulla.



Tekninen osaaminen ei rajoitu vain kameran käyttöön. Studiokuvaaminen voi parhaimmillaan vaatia hyvää sähköopin osaamista mm. studiovalojen käytön kanssa. Valokuvaamisen sijaan useimmiten eniten aikaa tässä ammatissa ottaa tietokone. Kun kuvaaminen päättyy, jatkuu työ edelleen tietokoneelle kuvankäsittelyn muodossa. Tuolloin käyttöön otetaan eri ohjelmistot, joilla kuvat käsitellään ja viimeistellään valmiiksi. 


Kuvankäsittely on muutakin kuin kirkkauden säätöä ja kontrastin lisäämistä. Yhden kuvan käsittely voi ottaa aikaa hyvinkin puolesta tunnista useampiin tunteihin, riippuen lopullisesta kuvasaldosta ja siitä, mitä asiakas on toivonut.


Tilannetaju ja nopeus reagoida ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä. Valokuvaajana et aina saa toista mahdollisuutta. Jos häitä kuvatessa esimerkiksi sormusten vaihto menee ohitse, voit vain keskittyä entistä tarkemmin seuraaviin tilanteisiin. Jatkuva tarkkana pysyminen ja keskittyminen kuormittavat henkisesti paljon. Se onkin yksi suurin tekijä, joka tekee omalla kohdallani esimerkiksi kymmenen tunnin mittaisesta työpäivästä todella raskaan. Ei fyysisyytensä, vaan henkisen valmiustilan vuoksi.

Kun asiakas ottaa valokuvaajaan yhteyttä ja kuvaukset lyödään lukkoon, on valokuvaajan työ jo hyvin vauhdissa. Yhden asiakkaan kanssa työ saattaa kestää useista päivistä viikkoihin. Minulla on käytössä suunnittelupalaveri, joka pidetään hyvissä ajoin ennen kuvauksia. Lisäksi valmistaudun kuvauksiin etsimällä inspiraatiota ja valmistelemalla kuvauskalusto kuntoon. Se sisältää esimerkiksi kennon puhdistamisen, akkujen lataamisen, objektiivien ja muiden lisätarvikkeiden valitsemisen ja kuvauslaukun pakkaamisen. Lisäksi tyhjennän ja alustan muistikortit. Näihin liittyen yleinen käytäntö on pitää työtarvikkeet toimintakunnossa ja huoltaa ne tarvittavin ajoin.


Fyysisesti tämä työ ei mielestäni ole rasittavaa, jos pitää fysiikasta huolta jatkuvasti. Tämä kuormittaa lihaksia ja luo jännitteitä todella paljon. Siihen vaikuttaa kuvaustilanteissa jatkuva liikkuminen ja haastavat asennot. Tuntien vietto tietokoneen äärellä kuvia käsitellen vaikuttaa selkään jatkuvalla syötöllä. Lisäksi mahdolliset pitkät työmatkat kuormittavat, ja vaativat lepoa. Tämän vuoksi onkin tärkeää ennaltaehkäistä pysyviä vaivoja (esimerkiksi niska- ja hartiaseutu, selkä) venyttelemällä ja pitämällä omasta ryhdistä huolta. Toisin kuin voisi kuvitella, on tämä pitkässä juoksussa melko fyysinen työ.


Toistaiseksi valokuvaajan työ on melko tuntematon käsite monille. Siksi on hyvä tuoda tietoisuuteen sen todellisia haasteita. Jokaisessa ammatissa kuulee varmasti jossakin vaiheessa vähättelyä, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa omaan työsuoritukseen. Sellaisissa hetkissä on hyvä tiedostaa oma ammattitaito ja antaa sen tehdä vaikutus muihinkin.

Millaisia ajatuksia sinulla herää valokuvaajan työstä? Oletko esimerkiksi toiminut kuvaajan kanssa, tai oletko itse sellainen?

8 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Mua kiinnostais kuulla että mitä kaikkia säätöjä tehdään kuvalle, joka on muokkauksessa tunnin tai enemmänkin :) Ite kun blogikuvissa muokkaan lähinnä sitä valoisuutta ja kontrastia ja pienennän sopivaan kokoon, ja noissahan ei kovin kauaa mene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda! Pitkät, tunteja vievät kuvankäsittelyt omalta osaltani tarkoittavat kuvamanipulaatioiden tekemistä. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että esimerkiksi hääkuvan taustalle halutaan fiktiivisiä hahmoja tai vaikkapa henkilö halutaan muokata ihan toisenlaiseen maisemaan kuin missä se alkuperäisesti on. Näitä on tullut muutamia vastaan! :) Kuvan peruskäsittelyä tehdessä (kontrasti, valoitus, valkotasapaino..) ottaa se aikaa yleensä muutamia minuutteja.

      Poista
  2. Kiva postaus! On kyllä totta, ettei mikään kamera tai kurssi tee valokuvaajaa. Oma luovuus ja ajatusmaailma sekä visuaalisuus ja hahmoituskyky kyllä tekee ne valokuvat ja hienot onnistuneet ruudut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! :) Joo, totta. Koulutuksilla ja kursseilla voi kehittää omaa ammattitaitoa, mutta visuaalista silmää sieltä ei kyllä saa.

      Poista
  3. Hyvä postaus! Valokuvaamisessa on tärkeintä luovuus, mutta tuo tekninen taito mitä valokuvaajalta nykyään vaaditaan on kyllä semmonen ettei sitä heti opi. Senkin voi itsenäisesti opiskella (kuin muitakin ammatteja), mutta työtä ja aikaa se minusta vaatii (ja mielenkiintoa).

    Lisäksi ammattivalokuvaaja osaa myös ohjeistaa mallia henkilökuvauksissa. Harva valokuvaaja varmaan pelkästään ammattimalleja kuvailee, jotka osaavat oikein liikkua kameran edessä, joten esimerkiksi hääkuvissa kuvaajan pitää osata ohjeistaa myös hääparia.

    https://vaylantyar.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Totta! Vaatii siis lisäksi myös sosiaalisten taitojen kehittämistä. Niistä sitten voi taas olla pidempiaikaista hyötyä myös muunlaisissakin tehtävissä. :)

      Poista
  4. Varsin hyvä kirjoitus Tiialta. Tosin, tätä pikku juttua en ihan käsittänyt: ”Studiokuvaaminen voi parhaimmillaan vaatia hyvää sähköopin osaamista mm. studiovalojen käytön kanssa”.

    Eli, minkälaista sähköopin tietoutta tuossa vaaditaan? Sitäkö, että ei kytke liikaa kuormaa esim. samaan pistorasiaan, vai jotain muuta?

    Yksi syy valokuvaajan työn ehkä jossain määrin heikohkoon arvostukseen on varmaan siinä, että nykyään kun lähes jokaisella ihmisellä on jokin kuvausväline aina mukana, niin sitten niitä kuvia räpsitään mistä tahansa kohteesta ja kaikki pitää tietenkin laittaa ”jakoon” yleisesti nähtäville.

    Tällä tavalla ihmiset ovat tottuneet huonolaatuisiin kuviin, eivätkä välttämättä edes osaa vaatia parempaa.

    Olen itse ollut muutamilla pitkän linjan ammattikuvaajien vetämillä valokuvauskursseilla ja ei voi kun ihmetellä sitä, että vaikka niin opettaja kuin oppilaatkin kuvasivat harjoitustöissä samaa kohdetta, niin ne opettajien kuvat aina erottuivat edukseen oppilaiden vastaavista. Se on juuri sitä osaamista joka ei suinkaan synny itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Juurikin sitä tarkoitin. Varsinkin suurempia studiovaloja käytettäessä on mahdollisuus saada aikaiseksi oikosulku tai sähköiskuja, joten niihin varauduttaessa on hyvä tietää tavallisen koulussa saadun sähköopin lisäksi eri suurijännitteisten kytkentöjen vaarat ja faktat.

      Totta! Nykyään lähes kaikki kuvaavat älypuhelimilla ja muilla älylaitteilla, ja sen seurauksena ihmisten visuaalinen silmäkin on kehittynyt ajoista. Sen seurauksena taas monet ovat saaneet yleisen käsityksen, että hyvät älypuhelimella otetut kuvat ovat verrattavissa kameralla otettuihin kuviin. Tämä käsitys on tullut kohdallani vastaan esimerkiksi häihin kuvaajaksi pyydettäessä, kun kuvaajaa ei tarvita kun hääpotretteihin: "Vierailla on älypuhelimet, niillä tulee niin hyviä kuvia ettei tarvita kuvaajaa muuten".

      Olen itse huomannut suorittamillani kursseilla saman ilmiön! Samankaltaisen jutun voi myös huomata, kun vertaa itse ottamiaan kuvia vuosien takaa, ja vertaa nykyisiin. Vaikka kohde olisikin sama, on kuvassa huomattavia eroja sekä laadullisesti, että teknisesti. Hauska, mutta mielenkiintoinen tapa seurata omia kehitysaskeliaan kuvaajana! :)

      Poista