maanantai 26. maaliskuuta 2018

MISSÄ OLEN HYVÄ?


Moi! 

Luin vähän aikaa sitten Jere Viinikaisen blogista julkaisun otsikolla 'Missä olen hyvä?'. Sen luettuani sain inspiraation jatkaa tätä julkaisusarjaa myös omaan blogiini! Ajatuksena on suomalaisen luonteen vastaisesti kehua itseään ääneen. Koska Jere oli listannut itsestään kolme asiaa joissa hän on hyvä, teen itse samalla tavalla. Alla siis kolme asiaa, joissa minä olen hyvä! 



Olen hyvä ammatissani. Itsevarmuus omaan tekemiseen ei ole itsestäänselvyys, ja omalla kohdallanikin olen sitä saanut etsiä. Luottamuksen omaan tekemiseen löytää vain asioita tekemällä, ja niistä oppimalla. Virheet on osa koko prosessia, ja niitä tekemällä tulen paremmaksi. Työni tekninen osa minulla on ollut hallussa jo kauemman aikaa. Näenkin oman kehitykseni ihmisten kanssa toimimisessa: Olen nyt parempi opastamaan ja neuvomaan ihmisiä, juttelemaan tuntemattomille, myymään osaamistani ja tuomaan sitä esille.

Osaan neuvoa ja auttaa. Pidän ihmisten auttamisesta, olipa kyseessä sitten kadulla vastaan tuleva tuntematon ihminen, tai hyvä ystäväni. Usein omien ongelmien kanssa pyrin hakemaan asioille perspektiiviä muistakin kun omasta näkemyksestäni. Olipa kyse sitten arkisista ongelmista tai jostain suuremmasta, tykkään asettua ihmisten asemaan ja antaa uutta näkökulmaa. Ihmiset ympärilläni pyytävät silloin tällöin mielipidettäni asioihin, ja siitä tulee todella hyvä fiilis! 

Olen hyvä organisoimaan. Vaikka olenkin luonteeltani extempore-henkinen, tykkään asioiden järjestelystä ja organisoinnista. Fyysisesti tämä näkyy arkisessa siisteydessä esimerkiksi työpisteeni kautta, mutta myös tulevien menojen ja niiden suunnittelemisvaiheessa. Lasken aikatauluja etukäteen, järjestän kaiken tarvittavan valmiiksi ajoissa, ja olen ajoissa paikalla. Tästä taidosta olen kokenut olevan paljon hyötyä keikkaluontoista työtä tehdessä. 

Luen paljon self-help-oppaita (itsensä kehittäminen), ja jokaisessa tulee jollain tavalla esille itsensä kehuminen. Tämän monet ihmiset sekoittavat ylimielisyyteen, mikä on sinänsä harmillista. Itsensä kehuminen on sekä tsemppaavaa, että itsevarmuutta kasvattavaa. Itseään voi kehua aamuisin peilin edessä, tai vaikkapa kirjoittamalla. Tavalla ei niin väliä, kunhan sitä muistaa vain tehdä. 

Seuraavaksi pyytäisin juuri sinua tarttumaan tähän julkaisusarjaan mukaan. Missä sinä olet hyvä?  

8 kommenttia:

  1. Mukava postaus! Musta tuntuu että oon niin vaatimaton ja huono arvioimaan itseäni, etten ole mielestäni kovin hyvä missään. Mutta otan tän postauksen kirjanmerkkeihin miettiäkseni sitä. Mun mielestä tää on tosi hyvä idea ja juuri tapa nähdä/kokea omat toimintansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa, näitä asioita voi ja kannattaa miettiä itsekseen vaikka ei niitä heti esille toisikaan.

      Poista
  2. Tuo tarve itsensä kehumiseen lienee osittain ikä- ja osittain luonnekysymys. Lapsilla ja nuorilla on varsin yleisesti kova halu saada kehuja ja jos niitä ei saa riittävästi muilta, niin sitten pitää ruveta itse itseään kehumaan.

    Useimmilla tuo tarve katoaa iän myötä, eli kun tuntee realistisesti omat vahvuutensa, niin eipä niistä tarvitse ääntä pitää, se osaaminen itse puhukoon puolestaan.

    Toki, ainahan on poikkeuksia, joillakin jonkinlainen pätemisen ja kehujen saamisen halu säilyy läpi elämän ja mikäpä siinä, eihän sellainen tarve tietenkään kiellettyä ole – lähinnä kai hieman huvittavaa – ainakin minun mielestäni. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en näe tätä oman itsetunnon pönkittämisenä tai "huomion hakemisena". Omasta mielestäni suomalaisilla tulee iän myötä sellainen ajattelutapa, että "no en minä mitään osaa, eihän se kannata", vaikka on juurikin tervettä uskaltaa puhua ääneen osaamisestaan ilman, että keskustelusta tulee kiusallinen. Tätä kohtaa varsinkin ruokapöytäkeskusteluissa silloin, kun joku sattuu kehumaan itseään. Vaikka itseään ei kehtaisi ääneen kehua, on mun mielestä hyvä tiedostaa itse omat hyvät puolensa ja olla niistä ylpeitä. :)

      Poista
    2. Tässäkään ei pidä liikaa yleistää. KAIKKI suomalaiset eivät ikääntyessään varmaankaan rupea itseään vähättelemään. Sekin itse asiassa voi olla vain tapa yrittää kerätä kehuja, eli toivoa, että ympärillä olevat ihmiset rupeavat höpöttämään, että: ”Osaathan sinä sitä ja tätä ja tota jne.”

      Mielestäni aikuisen ns. terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei tarvitse itseään sen paremmin kehua kuin vähätelläkään. Omista osaamisistaan ja vahvuuksistaan voi toki keskustella kuin mistä tahansa asiallisesta asiasta vaikkapa työpaikkahaastattelussa, eli ilman, että sitä osaamista täytyisi jotenkin ”alleviivata”.

      …mutta kukin tyylillään… :-)

      Poista
    3. Joo, ei tietystikään kaikki. Ideana tässä sarjassa on luultavimmin se, että ihmiset osaisivat löytää itsestään hyviä puolia ja uskaltaisivat kertoa niistä ääneen, esimerkiksi näin bloggaamalla. Itsestään hyvien puolien löytäminen on vain osa tervettä itsetuntoa.

      Poista
    4. Heh, pitipä sattua, Helsingin Sanomissa näkyi olevan artikkeli otsikolla:

      "Katso itseäsi peilistä ja sano olevasi hyvä", kehottavat self help -oppaat - Se vie harhaan, sillä hyvä itsetunto syntyy aivan toisella tavalla, sanoo tutkija”.

      En viitsi ruveta ko. artikkelia enempää referoimaan, mutta ehkäpä ”self help” -oppaiden lukijoita aihe kiinnostaisi… (??)

      Poista
    5. Tämäkin asia jakaa mielipiteitä niinkuin kaikki muutkin, ja niitä ihmisiä löytyy aina, jotka pitävät self-help-oppaita höpöpuheena. Itse olen muutamia lukenut, ja huomannut sekä tietoisia että tiedostamatta tulleita vaikutuksia esimerkiksi omaan ajatusmaailmaan. Tunnen myös monia yrittäjiä, jotka ovat kehittäneet itseään näiden oppaiden avulla. Kyse on uskoakseni tällöin siitä, että eri asiat vaikuttavat ihmisiin eri tavalla. :)

      Poista